Minä haluaisin isona pienen omakotitalon, jossa olisi satoja vuosia vanhat, ajan tummaamat hirsiseinät ja suuri uuni, joka lämmittäisi talvella. Nykyajan rakennusmääräykset kaatavat unelman: vanhan hirsitalon siirtäminen omalle tontille luetaan uuden talon rakentamiseksi, jolloin sitä koskee nykyajan määräykset. Tummat hirsiseinät pitäisi peittää eristeillä, vanhat ikkunat vaihtaa uusiin, vanhanaikainen ulko-ovi vaihtaa paksumpaan ja parisataa vuotta palvelleet raput vintille uusiin. Jotta rakennuslupa myönnetäön, pitää tietää kuinka paljon ilmaa vaihtuu, ja lukuja saadaan paperille vain, jos on koneellinen ilmanvaihto.

Parisataa vuotta asuntona palvellut hirsitalo pitäisi siis tuhota uusien määräysten takia. Koneellinen ilmanvaihto saa talon helposti homehtumaan, ja muutkin muutokset vievät talosta vanhan tunnelman pois. Oikeasti vanha talo on ekologisempi kuin moni muu uusi talo - ei sähkölämmitystä, ei sähköllä toimivaa ilmanvaihtoa jnejne... Silti se pitää pilata, vaikka maailmaahan tässä pitäisi parantaa ja vanhaa kierrättää. Sitäpaitsi, vanhan talon korjaaminen on kulttuuriteko, jota pitäisi arvostaa.

Yhtenä päivänä luin artikkelin, jossa mies rakensi yksin 8 vuotta unelmaansa perheelleen, kunnes rakennustarkastaja totesi sääntöjen kiristyneen niin, ettei rakennus kelpaa edes varastoksi. Talo oli lähes valmis, 200 vuotta asuntona toiminut hirsitalo, jossa oli asuttu jo 4 vuotta remontin jälkeen, mutta lopputarkastuksista ei päästy läpi. Talosta olisi pitänyt tuhota juuri se vanhan ajan henki, jotta se olisi lain mukainen.

Arvostetaan vanhaa! ❦